Syreenien katveessa...

...on hyvä olla helteellä.

Helleaalto on saapunut meillekin. Yleensä kesäisin kiinnostukseni sukkien neulomista kohtaan on lopahtanut ja olen sen sijaan kaivanut esille virkkuukoukun. Tänä vuonna virkkasin alkuvuoden ja nyt olen kaiken uhallakin tikuttanut sukkia.

Minä pidän neulotuista sukista. Niitä on mukava neuloa ja lisäksi käytän niitä itse ympäri vuoden.

Nämä sukat neuloin Dropsin Fabelista. Mielestäni langassa on kauniit värit.

Embossed Leaves Socks

Tämä on mielestäni yksi kauneimmista tietämistäni sukkamalleista. Nämä sukat on neulottu turkoosista Flotte Sockesta puikoilla 2.5.

Jokunen tovi sitten tilasin Cookie A:n kirjan: Sock Innovation. Mielestäni Cookie A:n mallit ovat kauniita, mutta jostain syystä tuosta kirjasta minua ei saanut syttymään kuin Kai-Meit. Ne olisi hienoa toteuttaa, kunhan löydän jostain vuorokauteen muutaman lisätunnin. Siihen asti joutunen tyytymään ihan vaan perussukkien neulomiseen tai jonkun muun, joka tulee melkein selkäytimestä. Joku viisashan saattaisi neuloa jopa jotain keskeneräisiäkin valmiiksi asti.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Eilinen päivä meni automatkailun merkeissä ja varsin hyvästä syystäkin. Heinäkuun lopussa saamme laumaamme uuden jäsenen...ja se oli rakkautta ihan ensimmäisellä silmäyksellä.

Joskus...

...on hyvä tehdä jotain sellaista, joka tulee ilman suurempia ajatuksia ja valmistuu kuin huomaamatta. Sellainen neuletyö on minulle tällaiset perussukat.

Nämä sukat on neulottu Austermannin Stepistä, koko 38 - 39, puikot: 2.5.

Liikkeessä

Perheemme arvoasteikossa työ on korkealla. Kaikki työ on tärkeää. Me yritämme elääksemme ja elämme yrittääksemme. Kesäisin työn määrä kasvaa ja vapaa-aika kutistuu olemattomiin.

Lapselle olen yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä opettaa ahkeruutta ja sitä, että päämäärien eteen on joskus tehtävä ihan töitä. Niinpä hänellä on kesätyönä kodin hoitaminen. Imuroidessaan tässä taannoin, hän oli löytänyt olohuoneestamme lukuisia muovipusseja, joissa oli kuulemma aika paljon keskeneräisiä käsitöitä... uskoisiko tuota...

Tunnustan keskeneräisinä olevan oranssit nokasta aloitetut sukat, raidalliset sormikkaat, hahtuvalapaset ja yhdet palmikkolapaset. Mikäli nuo kaikki valmistuvat heinäkuun aikana ne voidaan kai laskea kuuluvaksi Kesäyön hullutus -projektiin.

Pikanttina lisänä on oma henkilökohtainen projekti - kuinka hävittää loppuelämän aikana jo kertynyttä lankavarastoa. Tehtävän tekee haasteelliseksi se, että jostain kumman syystä lankavarasto helpommin kasvaa kuin pienenee.

Sanan Jalkoja

Flunssa iski maisinkoppaan. Ensin pienet kädet sairasti sen ja tauti oli mennyttä kahdessa päivässä. Sitten nämä isommat kädet onnistuivat kaappaamaan flunssan ja loppuviikko onkin ollut sitten enemmän ja vähemmän kuumeista. Koska leipätyössäni ei tunneta sairaslomaa, lepääminen on ollut melkein mahdotonta.

Tämä liina on ensimmäinen neulottu liinani. Aloitin neulomisen joskus viime vuonna ja viimeistelin työn tämän kevään aikana. Liinan neulominen on koukuttavaa puuhaa. Kärsivällisyys ei kuitenkaan kuulu hyveitteni listan kärkipäähän, joten aloittamisen ja kuvan ottamisen välillä on satanut lunta ja puihin tullut ainakin kahdet lehdet.

Liina on neulottu Janina-virkkauslangasta puikoilla nro: 2.5. Lankaa meni reilusti alle 100g. Ohje löytyy lehdestä: Moda 4/2007 nimellä Sananjalka.