Viikonloppu eläinten näkökannasta

Vähän on siis matkusteltu ja paljon on pidetty kisakatsomoa kotona. Kuvat on otettu puhelimella, mutta asia selvinnee.

Aurinkoista raitaa

Nämä sukat valmistuivat jo viime viikolla, mutta odottivat kiltisti kuvausvuoroaan tälle viikolle. Aurinkoista raitaa kerältä suoraan. Koko 40/41, puikot 2,5mm.

Ja sitten teemana viikon kissat: kaksi kertaa Bengali ja yksi kertaa Ragdoll, kukin tyylillään.

Lauantain tunnelmaa

Lauantain tunnelmaa meidän nurkilta. Luonto on kuin sokerilla kuorrutettua.

Sukkasato

 Koko kevään ja kesän ovat sukkapuikkoni olleet lepäämässä. Ennen ne kilkattivat ahkerasti ja sitten keväällä ne äkkiä vain halusivat huilata. Lepotauko venyi venymistään, kunnes löysin tiedon, että tänäkin vuonna poimitaan sukkasatoa. Ja niin oli aika kaivaa puikot ja langat esille. Ja taas mennään...

Tällä viikolla sain valmiiksi siniset ja keltaiset sukat. Kummassakin lanka on taattua opalinlaatua. Siniset sukat ovat kokoa 42/43 ja keltaisten koko on 36/37. 

Tämä alimman kuvan pari on jo vuoden vanha. Toinen on marmoritabby ja toinen täplikäs. Kummatkin eloisia ja äänekkäitä.

Kissanpäiviä

Vaikea siihen on lisätä mitään...sitähän se on...loikoilua ja kavereitten kanssa hengaamista.

Kissa

Meillä on viisi kissaa. Kaksi Ragdollia ja kolme näitä tavallisen epätavallisia kissoja. Kissojen lisäksi meillä on koira, kaksi rottaa ja kaksi akvaariollista kaloja. Joku saattaisi olla sitä mieltä, että homma haiskahtaa eläintarhalle. Meille lemmikit ovat perheenjäseniä, jokaisella niistä on omanlaisensa luonne.

Tämä on vanhin kissoistamme...Mortti. Mortin tarkka ikä ei ole tiedossa, koska eläinsuojeluyhdistys pelasti hänet pienenä kissana maaseudulta. Mortti löytyi veljensä kanssa pahasti nälkiintyneinä. Me löysimme Mortin eläinsuojeluyhdistyksestä yli kymmenen vuotta sitten. Mortti pitää silittämisestä ja syömisestä. Mortista on erityisen mukavaa myös nukkua sohvalla, juoksennella muitten kissojen kanssa, teroittaa kynsiään seinään ja istua sylissä.


Kuvat ovat tyttäreni ottamia.

Joulutunnelmissa

Tänä vuonna sukkia on valmistunut tasaista tahtia. Vuoden alussa ajattelin, että jos vaikka saisi kutaistua sukat per viikko. Tavoite on tullut saavutettua, vaikka mukaan on mahtunut myös viikkoja, jolloin en ole ollut yhteistyössä sukkapuikkojeni kanssa. Suurin osa sukista on kääritty joululahjapaperiin.

Tämä pari löytyy tyttären opettajan lahjapaketista. Kuvauksessa rekvisiittana käytetty omena on tyttäreni koulussa huovuttama.

Raidalliset sukat on neulottu varpaista alkaen. Vaihteeksi oli mukava lähestyä aihetta siitä suunnasta. Kantapää on tehty lyhennetyin kerroksin. Lankoina näissä kaikissa sukissa on enemmän ja vähemmän Opalin lankoja.

Kurkistamalla sen huomaa...Joulu on jo ihan ovella. Avataan ovi joulunrauhalle. Tunnelmallista Joulua!

Vihdoinkin yhdessä

Päätin laihduttaa vielä hieman jämälankalaatikkoani ja yhdistin mustan Tico Ticon kanssa Austermaniaa...syntyi raidalliset naisten sukat. Musta Tico oli kerän alusta paikoitellen ohutta kuin ompelulanka ja hyvin pehmeää. Alkoi ihan epäilyttää, että kuinka sellainen lanka kestää kulutusta sukassa ja etenkin kantapäässä. Loppukerää kohden tilanne kuitenkin korjaantui ja lanka oli tasalaatuisesti paksumpaa, mutta edelleen pehmeää. Liekö kerä sitten ollut vain sunnuntaikappale.

Vihdoinkin yhdessä osioon voidaan lukea myös alimmassa kuvassa päiväunista nauttivat ystävykset...ragdoll ja kiinanharjakoira. Sohvannurkka on meillä hyvin suosittu paikka. Jos siihen istuutuu, voi olla varma, että yksi ja toinen nelijalkainen kaveri käy aika ajoin yrittämässä paikan valtaamista pelkän tuijotuksen voimalla.

Joskus on kiva olla vaan...

...veljen kanssa kahdestaan.

Liikkeessä

Perheemme arvoasteikossa työ on korkealla. Kaikki työ on tärkeää. Me yritämme elääksemme ja elämme yrittääksemme. Kesäisin työn määrä kasvaa ja vapaa-aika kutistuu olemattomiin.

Lapselle olen yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä opettaa ahkeruutta ja sitä, että päämäärien eteen on joskus tehtävä ihan töitä. Niinpä hänellä on kesätyönä kodin hoitaminen. Imuroidessaan tässä taannoin, hän oli löytänyt olohuoneestamme lukuisia muovipusseja, joissa oli kuulemma aika paljon keskeneräisiä käsitöitä... uskoisiko tuota...

Tunnustan keskeneräisinä olevan oranssit nokasta aloitetut sukat, raidalliset sormikkaat, hahtuvalapaset ja yhdet palmikkolapaset. Mikäli nuo kaikki valmistuvat heinäkuun aikana ne voidaan kai laskea kuuluvaksi Kesäyön hullutus -projektiin.

Pikanttina lisänä on oma henkilökohtainen projekti - kuinka hävittää loppuelämän aikana jo kertynyttä lankavarastoa. Tehtävän tekee haasteelliseksi se, että jostain kumman syystä lankavarasto helpommin kasvaa kuin pienenee.

Sunnuntaijuttuja

Tämä viikonloppu on mennyt järjestelmän ylläpidossa. Nimittäin kotijärjestelmän.

Joku viikko sitten kävimme tilaamassa uuden sohvan paikallisessa huonekaluliikkeessä. Vanha sohva oli olohuoneen paraatipaikalla neljä vuotta. Siinä ajassa se ehti nähdä ja kokea kaikenlaista. Kahdesti siitä paikattiin reikiä neulalla ja langalla. Joku kissoista aloitti uuden trendin ja päätti terottaa kynsiään sohvanpäätyyn. Jonkun muun mielestä se oli loistava idea, jota kannatti jatkaa. Jos tulee paha olo ja karvamöykky on ihan välttämätöntä oksentaa ulos, ei sitä varten ole mitään mieltä siirtyä sohvalta lattialle. Sohvalla on myös mukava ruokailla. Limpparilasikin voi joskus kaatua.

Joissain perheissä sohvat kestävät isältä pojalle. Meillä ei.

Kaiken keskellä sain melkein valmiiksi projektin, jota aloitin joskus alkuvuodesta.

Hahtuvalapaset odottavat pääsyä koneeseen viimeistelyä varten. Minä odotan jännityksellä mitä tuleman pitää.

Kissanpolkka

Luvassa nyt ja vastaisuudessa kuvia Dropsin Fabelista neulotuista perussukista. Pahemmanlaatuisen sulovilenismin seurauksena olen hamsteroinut kasan kyseistä lankaa koppaani ja niistä on tuleva sukkia joulupukinkonttiin.

Joku aika sitten tilasin Cat Bordhin kirjan Socks Soar on Two Circular Needles. Nämä sukat on neulottu kahdella pyöröpuikolla. En ihastunut ihan vielä menetelmään. Vaihtelu kuitenkin virkistää.

Samalla kerralla tilasin myös Cat Bordhin toisen kirjan New Pathways for Sock Knitters, jossa sukkaa lähestytään uusin tavoin. Johtuen melko aikaa vievästä leipätyöstäni ja vähistä yöunistani avaruudellinen hahmottamiseni ei ole riittänyt tuon teoksen oppien toteuttamiseen, kirjaa olen kyllä selannut jo muutaman kerran.

Neulontarintamalla suurin lähivuosien tavoitteeni lienee kirjoneulesormikkaitten aikaansaaminen. Tällä hetkellä pitsinvirkkauskin jaksaa kiinnostaa, joten sykähdyttävien mallien löytymisen välillä olen puikottanut sukkia. Pari valmista liinaa odottaa jälkikäsittelyä.